nanowrimo 2007

Maanantaiaamuna poika tajusi että kummitädiltä saadut rahat olivat lopussa. Kaapissa oli vielä hapankorppuja ja pari tonnikalapurkkia, poika keitti kahvia ja rullasi tonnikalaa hapankorppuviipaleiden sisään ja pani rullat uuniin. Hyvää syntymäpäivää, hän sanoi itselleen kun kahvinkeitin alkoi porista.
ulikona ei tapahtuisi mitään vielä tuntikausiin, Poika avasi radion, sieltä tuli ohjelma pyhiinvaellusmatkailusta. Alussa oli puhetta Suomen pyhiinvaelluskohteista ja Valamon luostarin jaosta rajantakaiseen Valamon luostarisaareen ja suomalaiseen uuteen Valamoon. Ohjelmassa mainittiin muutamia Uudessa Valamossa asuneita maallikoita, Pentti Saarikoski oli ainoa, jonka nimen poika muisti kuulleensa. Seuraavaksi oli puhetta Konevitsan luostarista ja pyhiinvaellusreitin Uusi Valamo - Konevitsa -Valamon luostarisaari kulkuyhteyksien ja majapaikkojen esittelyä, poika kuunteli hajamielisenä kahvia juodessaan, sammutti uunin ja otti hapankorppurullat jäähtymään.
Sitten siirrytään vähän kauemmas, ohjelman juontaja sanoi,
arkkiatri Pyykkönen esittelee meille nyt kiintoisan pyhiinvaellusmatkailukohteen, kirkkojen ja luostarien Moldavian, joka Valamon luostarien tavoin on jakaantunut kahden maan alueelle Romaniaan ja Moldovan tasavaltaan. Ole hyvä Hannu.
Poika väänsi radiota kovemmalle.
Muinainen Moldovan kuningaskunta jakaantui viimeisimmässä jaossa toisen maailmansodan jälkeen kahteen valtioon. Pääosa jäi Romanian yhteyteen, mutta melkoinen osa alueesta siirrettiin osaksi Neuvostoliittoa Moldavian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Kaikkien näiden Moldovan osien kehitys Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut erilainen.
Vaikka Romania kuului toisen maailmansodan jälkeisen ajan kommunistimaiden joukkoon, Moldova saattoi nauttia monista kirkollisista vapauksista ja toimia suhteellisen vapaasti jopa valtion taloudellisesti tukemana. Silläkin oli oma hintansa ja sen sai Romanian kirkon patriarkka Teoktist kokea Ceausescun vallan romahdettua. Hän joutui eroamaan virastaan, mutta tuli uudelleenvalituksi Pyhän Synodin toimesta ja pyysi anteeksi kansalta kommunistiajan virheitä. Nykyäänkin Iasissa sijaitsee Moldovan ja Bucovinan metropoliitan istuin sekä lukuisia toimivia luostareita.
Romanian puoleinen Moldova sai sijaintinsa puolesta olla hieman rauhallisemmassa ympäristössä kaukana pääkaupungin Bukarestin uudisrakentamisesta ja kiihkeästä yhtenäistämispolitiikasta. Satojen kirkkojen Iasi, entinen Moldovan kuningaskunnan pääkaupunki sai elää rauhallisempaa ja seesteisempää elämää kuin moni muu paikka. Se näkyy yhä Iasissa ja sen ympäristössä. Iasi on yleisilmeeltään siisti ja kaunis kaupunki. Liikenne ei ole yhtä kaoottista ja runsasta kuin Bukarestissa, hoidettuja puistoja ja viheralueita on runsaasti ja ja kokonaisuutenaan kaupunki antaa itsestään rauhallisen kuvan.
Helpoimmin Iasiin pääsee junalla Bukarestista, noin kuuden tunnin junamatka taittuu kelvollisissa junissa, myös suora lento on mahdollinen muutamista keskieurooppalaisista kaupungeista. Matkustaa voi myös autolla, joskin teiden kunto vaihtelee suuresti. Liikennekulttuuri poikkeaa suomalaisesta ja tiellä pyhiinvaeltajan voi autojen lisäksi yllättää lehmälauma, hevoset tai vaikkapa perinteiset härkärattaat.
Moldovan suurmies Stefan cel Mare eli Stefan Suuri näkyy yhä katukuvassa, ei pelkästään perustamiensa kirkkojen ja luostarien kautta, vaan myös niminä ja patsaina. Stefan Suuren merkitys kansallisena symbolina ja yhdistäjänä on ollut valtaisa niin hänen omana aikanaan kuin nykyäänkin. Hänen vaikutuksensa näkyy molemmin puolin rajaa sekä Romaniassa että Moldovan tasavallassa.
Kaiken kaikkiaan Iasin ympäristöön ja Bucovinan alueelle on keskittynyt uskomaton määrä ortodoksista historiaa ja upeita kirkollisia kohteita. Monessa luostarissa ja kirkossa on aloitettu kunnostamistyöt ja työtä tulee riittämään hamaan tulevaisuuteen, mutta jo nyt luostarien valmiudet ottaa vastaa pyhiinvaeltajia ja muita matkailijoita ovat melko hyvät ja vieraanvaraisuuden perinne on pitkä.
Iasin vaikuttavimpiin nähtävyyksiin kuuluvat epäilemättä Pyhän Paraskevan Herran temppeliin tuomisen ja Pyhän Georgios Voittajan muistoille pyhitetty Metropoliitan katedraali ja etenkin kolmen hierarkin Pyhien Basileios Suuren, Gregorios Nanzialaisen ja Johannes Krysostomoksen muistolle pyhitetty Trei Ierarhin luostari aivan kaupungin keskustassa.
Upeasti kohokuvioin koristeltu luostarin pääkirkko, metropoliitan katedraali ja Iasin yliopiston teologinen tiedekunta sijaitsevat kaikki toistensa läheisyydessä. Kirkkoja kunnostetaan, uusia rakennetaan ja seurakuntaelämä on elävää ja vilkasta. Se on olennainen osa moldovalaista elämäntyyliä ja kirkko monine tapahtumineen on mukana ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Bucovinan alueelle sijoittuu monia merkittäviä luostareita. Alueesta kuuleekin käytettävän joskus sanontaa ”luostarisaaristo” vaikkei alue saarilla sijaitsekaan. Suosittelun arvoisia tutustumiskohteita ovat ne alueen luostarit, joiden kirkkojen ulkoseinät on maalattu täyteen ikoneja. Kukin tällainen luostari on kuuluisa omasta erikoisväristään, joka on hallitsevana näissä ulkoikoneissa kuten vihreä Arboren luostarissa ja punainen Humorissa.
Vaikuttavia ortodoksisen historian monumentteja ovat myös 1400-luvun lopulla perustettu, sinisestä väristään kuuluisa Voronets, 1400-luvun alussa perustettu keltaisesta väristään tunnettu Moldovitsa ja 1500-luvulla perustettu Sucevitsa, jonka ulkoikoneissa on hallitsevana värinä violetti. Monien luostarien rakentamisaika sijoittuu Bysantin valtakunnan romahtamisen ajoille ja siksi seinämaalauksistakin on nähtävissä tuon ajan kertomuksia esimerkiksi Konstantinopolin valtauksesta ja Bysantin keisarin kuolemasta.
Tirgu Neamtsin kaupungin lähellä sijaitseva Neamtsin luostari on vanhin ja tärkein luostariyhteisö koko alueella. Varhaisimmat erakkoluostarielämän merkit ovat arkeologisissa kaivauksissa ajoittuneet 1000-luvulle ja varsinaisen yhteisöllisen luostarielämän alku sijoittuu moldovalaisen hallitsijan Peter Musatin hallitusajalle 1375-1391, hän pani alulle luostarin puukirkon rakentamisen. Muita Neamtsin luostarin vaiheisiin vaikuttaneita merkittäviä hallitsijoita ovat olleet Aleksanteri Hyvä 1400-luvulla ja Pyhä Stefan Suuri, joka rakennutti Kristuksen taivaaseenastumisen kirkon vuosien 1485 ja 1497 välillä.
Neamtsin luostarista on historian saatossa viety ortodoksista sanomaa muualle maailmaan ja sen vaikutus on näkynyt sitä kautta välillisesti myös Valamon luostarin historiassa ja hengellisessä elämässä. Nykypäivän Valamoonkin Neamtsilla on mielenkiintoinen yhteneväisyys: on olemassa ns. Vanha Neamts ja Uusi Neamts vanha sijaitsee Romaniassa ja uusi Moldovan tasavallassa, siis kahdessa eri maassa aivan kuten Valamokin.
Neamtsin luostarista on lähtöisin lukuisia merkittäviä Romanian ja Moldovan kirkon merkkihenkilöitä ja opettajia.
Muutama vuosi sitten koettiin pääkirkon pihakäytävällä ihmeellinen löytö. Maa alkoi nousta ja savi kupli pintaan keskellä käytävää eikä se lukuisten korjausyritysten jälkeenkään asettunut, vaan jatkoi nousemistaan. Vihdoin maasta löydettiin maatumaton ruumis, jonka alkuperää ei vieläkään tunneta. Tämä Neamtsin tuntemattoman pyhän reliikki on nyt luostarin pääkirkossa saanut oman paikkansa.
Joten siitä vain pyhiinvaellukselle Moldaviaan, juontaja sanoi, lämmin vastaanotto on taattu.
Poika pyyhkäsi murut pöydältä käteensä ja suuhun, puki päälleen ja lähti kohti kirjastoa, kai se tänään auki oli.
Kirjasto oli avoinna ja melko tyhjä, poika pääsi suoraan koneelle. Nuorten interrailkortti oli halvin tapa matkustaa junalla Romaniaan ja kortin voimassaoloa pystyi jatkamaan. Todellinen kulkuri, joutomies, ei matkustaisi järjestelmällisesti, poika ajatteli, mutta jostain sitä piti aloittaa. Talletustililtä voi nostaa rahaa nyt heti, pankit olivat vielä auki, mutta yhtä hyvin sitä odottaa loppiaisen yli. Tässä oli vielä kaikenlaista tekemistä, koulu saisi kyllä jäädä, sinne poika ei aikonut palata, mutta muuten joku takaportti oli hyvä olemassa.
Illalla poika lähti ulos uudestaan, kun raketit alkoivat paukkua. Hän harhaili katuja edestakaisin, sinsiä punaisia ja keltaisia tähdenlentoja päänsä päällä, keskiyöllä taivas täyttyi ilotulituksesta ja tuntematon iloisesti hihkuva nuori pariskunta tahtoi välttämättä suudella poikaa.
Kämpille päin palaillessaan poika näki siihenastisen elämänsä hienoimman ilotulituksen. Hiljaksiin vaimenevan kiinalaisten paukkeen keskeltä nousi läntiselle taivaalle korkea kultainen puu, puun latvasta lensi taivaalle valkoinen lintu ja puu alkoi haipua kulktasateeksi niin hitaasti että näytti kuin se olisi ravistanut lehtiään, lintu teki kierroksen taivaan poikki ja palasi kultasateeseen, sen pyrstöstä aukeni sininen kultasilmäinen viuhka. Kuvio haihtui ja jäljelle jäi puoli taivasta peittävä violetinharmaa pilvi, joka ajelehti hitaasti itään.

Loppiaisen alla tuli kutsu Aleksis Runebergin perinnönjakotilaisuuteen. Rahkonen ei tainnut selviytyä yksin perinnönjaosta, paikalla oli myös tiukan näköinen notaari.
Poika naputteli jalkaansa hermostuneena lattiaan ja Rahkonen poistui eteiseen, ottamaan raitista ilmaa, mutta notaari ei suostunut aloittamaan,
odotellaan nyt, paikalle on tulossa enemmänkin väkeä, puoliso on estynyt ja sisaren perintöosuus käsitellään poissaolevana, mutta ainakin rintaperillistä odotetaan paikalle.
Hitaasti kuluneen varttitunnin päästä ovi kävi ja saliin tulivat Nelli, Laina ja pikku August, nehän tuntuivat olevan suorastaan erottamaton kolmikko tätä nykyä.
Hrm, notaari sanoi, tässä varmaankin on rintaperillinen, ja vaateen oikeellisuushan oli teidän toimestanne varmistettu, notaari osoitti käyrällä sormellaan Rahkosta.
Rahkonen nyökkäsi niukasti.
Tervetuloa, aloitamme Aleksis Ludvig Runegerg vanhemman perinnön selvityksen. Lain mukaan vainajan henkilökohtainen omaisuus jaetaan puolison ja rintaperillisen kesken, puoliso on estynyt tulemasta paikalle, hänen osaltaan jako suoritetaan poissaolevana. henkilökohtaisen omaisuuden jaossa on täsmennyksiä, vainajan nimissä oleva asunto Romanian Timisoarassa tulee jakamattomana siirtymään puolison Anatoli Kolbasinin omaisuudeksi, August Anatoli Runeberg saa saman suuruisen osan rahana ja arvopapereina. Toiseksi August Anatoli Runebergille tuleva omaisuus pysyy hänen äitinsä Laina Matveila Kolbasinan hallinnassa siihen asti kun August Anatoli Runeberg täyttää yhdeksäntoista vuotta, hallinnoijalla on oikeus käyttää vapaasti vuosittain kymmenen prosenttia omaisuuden tuotosta, lisäksi omaisuudesta erotetaan elatusosuus, joka on tarkoitettu Laina Matveila Kolbasinan omiin normaaleihin elinkustannuksiin.
Poika kuunteli hämmästyneenä. Oliko setä Lainan lapsen isä vai adoptoinut sen, mutta vauvahan oli tainnut syntyä vasta Aleksiksen kuoleman jälkeen. Koko homma kuulosti käsittämättömältä, mitä kaikkea Laina oikein oli, sisko, rakastaja, vaimo, äiti. Pojasta oli vastenmielistä ajatella Lainaa makaamassa kadulla retkottaneen vainajan kanssa, vaikka jos ikäeron jättäisi huomioimatta niin sopivammalta parilta Lainalle Aleksis oli kuolleenakin näyttänyt kuin Tolja pedonkasvoineen.
Jaettavaan omaisuuteen kuuluu vainajan henkilökohtaisen varallisuuden lisäksi suojaosuus, eli perheyrityksen varanto. Testamentissa se jakautuu seuraavasti, yrityksen kiinteä omaisuus, tuotto ja vastattavat jaetaan tasan Aleksis Ludvig Runeberg nuoremman ja August Anatoli Runebergin kesken, siten että ensiksimainittu saa ne haltuunsa tietyin ehdoin, omaisuussuoja koskee tämänkin jälkeen kaikkia näitä varannon osia, puolet mainitusta omaisuudesta sen silloisen arvon mukaan siirtyy August Anatoli Runebergille hänen täytettyään yhdeksäntoista vuotta. perheyrityksen muu omaisuus jaetaan edellämainittujen ja vainajan sisaren Aila Nurmisen kesken siten että yrityksen omistama maa-alue Vääräjärven Sinivuorilla tulee Aila Nurmisen haltuun. Omaisuuden rahavarat jaetaan edellämainittujen Aleksis ja August Runebergin kesken siten että molemmat saavat osuutensa haltuunsa tääs jaossa, August Runebergin osuus jää kuitenkin häntä varten perustetulle tilille, joka pysyy suljettuna kunnes August Runeberg täyttää viisitoista vuotta.
Yrityksen viime vuoden tuotosta on varaus stipendiin Nelli Elena Lindholmille, stipendi on tarkoitettu taideopintoihin ja opintomatkaan, stipendin suuruus on kaksikymmentätuhatta euroa. Varaus merkitään suoritetuksi ja stipendi siirtyy Nelli Lindholmin haltuun tässä jaossa. Yrityksen varannossa on lisäksi varaus, joka koskee perheen lakimiehen Pekka Rahkosen palkkioita ja juoksevia kuluja, varauksen vuosittainen arvo on kolmekymmentäkuusituhatta euroa.
Poika mietti mitä kaikkea sai kolmellakymmenelläkuudellatuhannella eurolla, ei se tainnut Rahkosen menoihin riittää. Sitä mitä hän tekisi kaikilla omillaan ei osannut vielä edes ajatella, isän rahat ja nyt vielä nämä, vaikka ei kai yrityksen rahoihin saanut juuri puuttua. Poika oletti että yritys tarkoitti Palettiketjua, hän oli nyt sitten Nellin työnantaja, Aleksis Runeberg, koko juttu kuulosti käsistä karanneelta pilalta.
Notaari jatkoi vielä,
Pekka Rahkonen esittelee perheyrityksen varannon ja omaisuussuojan säännökset erikseen sovittavana aikana Aleksis Runebergille ja tarvittaessa myös August Runebergin huoltajalle Laina Matveila Kolbasinalle.
Testamentti sisältää edellä luettujen kohtien lisäksi säädöksiä jotka eivät ole Suomen laissa määritellyllä tavalla asianmukaisia, perhe saa halutessaan tutustua näihin kohtiin Pekka Rahkosen kanssa heti virallisen osuuden jälkeen.
Notaari nousi ylös ja niisti.
Nelli ja Laina nousivat, poikakin nousi ja meni jalkojaan ojentelevan Lainan luo.
Pitäiskö meidän sopia se esittely Rahkosen kanssa, voitas mennä yhessä, poika kysyi.
Miksi, Laina sanoi.
No, kätevämpää niin, poika vastasi ja jatkoi, ja mä voisin ainakin katella sua, se ei varmaan ole mikään rikos.
Jos sa tahdot mua, niin miksi et tarjoa raha, ma olen pateva huora, Laina sanoi, tarpeeksi suuri summasta saattan suostua.
Poika ei osannut sanoa mitään, hän jäi seisomaan kädet reisillä, kun Laina käveli pois.

Rahat tulivat käyttötilille tiistaina, kahdentoistatuhannen euron määräsumma isänperinnöstä, nostaakseen sen kokonaan poika joutui menemään pankkiin. Kassa oli hiukan hämmästyneen näköinen mutta latoi rahat tiskiin mukisematta.
Poika alkoi tehdä valmisteluja. Hän laittoi ilmoituksen lehteen. Rahkonen oli hoitanut asiat Nellin kanssa niin että Paletti saatiin taas avattua. Ketjun muiden liikkeiden toiminnasta pojalla ei ollut aavistustakaan, mutta hän oletti että ne pyörivät omalla painollaan. Nelliä pitäisi vielä käydä tapaamassa, ei kai se häneltä mitään liikkeenhoidon saralla odottanut, kun entisestä pomostakin tuntui siinä asiassa olleen enempi harmia kuin apua. Muiden odotusten suhteen hän yrittäisi olla huomaavainen mutta sopivan etäinen.
Rahat odottivat takintaskussa, poikaa pelotti, mutta hän ajatteli että tästä tulisi hänen syntymäpäivälahjansa.
Bussi lähti linja-autoasemalta, matka oli luminen ja tuntui kestävän ikuisuuksia, aikataulun mukaan kolme varttia, mutta huono keli taisi hidastaa. Bussissa oli pelkkiä naisia, poika puolittain torkkui ja puolittain kuunteli keskustelunpätkiä, kuoli se siihen, sellainen verimäärä, muuttaa varmaan pois, ei ole helppoa silläkään, viilteli kasvot ja lähetti partaterän joulupaketissa, se mies sitten olikin kuollut, toisia sitä onnistaa, pellolla näkyi hirviä, söivät viljan sänkeä lumen alta.
Bussi kääntyi kapealle pihatielle, molemmilla puolin oli hoidetun näköistä puistoa, joka aukeni tien päässä laajaksi pihapiiriksi, bussi ajoi kääntöympyrään ja pysähtyi. naiset alkoivat nousta istuimiltaan, poika odotti että he menivät ulos ja nousi sitten itsekin.
Paikka näytti herraskartanolta. Poika käveli ovista sisään ja meni vastaanottoon, vieras Laina Kolbasinalle, hän sanoi.
Että kenelle, nainen tiskin takana kysyi.
Laina Matveila Kolbasinalle, poika yritti uudestaan.
Lainalle, selvä. Onko etukäteen sovittu, nainen kysyi.
Ei, poika vastasi.
Sitten minä tarvitsen nimen, nainen sanoi tiukasti.
Aleksis Runeberg, poika sanoi.
No, odottakaa aulassa, minä kysyn ottaako hän vastaan.
Poika selaili lehteä edestakaisin.
Jonkin ajan kuluttua Laina tuli portaat alas.
Mita sina teet, hän kysyi pojalta.
Mulla on kakstoistatuhatta euroa, poika sanoi ääni käheänä, riittääkö se?
Laina huokasi, luulen etta monta kerta,
oletko sina varma etta tahdot niin.
Poika nyökkäsi.
Jaa, olkoon. August nukkuu, kolme nelja tuntia ma luulen, ehka vahemman, se tekee seitsemansata euro jos ei mikaan erikoisuus kysymys. Tule ylos.
Laina kävi tiskillä sanomassa jotain ja viittasi sitten pojan peräänsä.
Huoneistossa oli kaksi huonetta, niiden välissä oli haitariovi, vauva nukkui toisessa huoneessa. Laina sulki välioven ja alkoi riisuutua. Hänellä oli hoikka vartalo, pienet rinnat ja kapea lantio, poikamaiset pakarat olivat pyöreät, samoin jäsenet, ja iho oli niin virheetön että se suorastaan hohti huoneen nurkassa olevan jalkalampun valossa, vain alavatsassa ihon pinnan rikkoi leveä ja rosoreunainen vaakasuora arpi.
Riisu vaatteet, Laina sanoi pojalle.
Poika riisuutui ja tunsi kuinka hänen siittimensä kutistui ja kivekset painuivat sisään.
Tule tänne, Laina sanoi, haluatko tavallinen vai pikku erikoinen, suu, perareika, sitominen?
Tavallinen, poika sanoi.
Laina painautui poikaa vasten ja alkoi hyväillä hartioita ja alaselkää,
rentoutu, hän sanoi.
Poika yritti, muttei onnistunut, hän oli varma ettei saisi seisomaan.
Laina siveli pojan kireitä pakaroita ja herkkää ihoa reisien sisäpuolella, pojan jalat alkoivat täristä. Yhtäkkiä Laina laittoi peukalon suuhunsa ja työnsi sen sitten pojan peräreikään. Poika sävähti ja horjahti taaksepäin, hän ei saanut tasapainoaan pidettyä vaan horjahti lattialle ja veti tahtomattaan Lainan päälleen. Laina nousi nopeasti pystyyn ja kuulosteli hetken, lapsi tuntui nukkuvan edelleen.
Laina otti pöydältä kondomipaketin ja avasi sen hampaillaan, hän laskeutui matolle ja rullasi kumin pojan velton siittimen päälle. Laina kurotti pöytälaatikkoon, hapuili hetken kädellään ja sulki laatikon. Laina jäi istumaan pojan viereen hiukset pojan vatsaa hipoen ja tarttui pojan kaluun toisella kädellään. Laina sujautti näppärästi penisrenkaan pojan siitimen juureen ja kiristi sitä.
Eikohan tama tasta, hän sanoi.
Laina nousi pojan päälle ja keinui siinä hetken kevyesti.
Sina alla vai paalla, hän kysyi.
Päällä, poika sanoi itku kurkussa.
Laina kietoi kätensä pojan selän alle ja kiepautti heidät ympäri pehmeälle matolle.
Hän oli yllättävän vahva.
Voitko sulkea silmäsi, poika pyysi.
Tavallista ei, Laina sanoi, ujostuuko?
Joo, poika sanoi.
Laina sulki silmänsä ja alkoi liikkua pojan alla. Poika katseli hänen kasvojaan, ne näyttivät pehmeiltä ja avuttomilta silmät suljettuina, ripset kihartuivat päistään ja huulet olivat puoliksi auki. Poika kiihottui omituisella tavalla, ikäänkuin se olisi tapahtunut aivoissa eikä sukuelimissä. Hän pelkäsi laukeavansa heti, mutta kiihotuksen tunne jatkui jatkumistaan ja muuttui lopulta kivuliaaksi.
Onko aika, Laina kysyi.
Poika nyökkäsi huohottaen. Laina päästi kalun ulos, irrotti renkaan ja veti pojan taas sisäänsä. Poika laukesi samantien ja kierähti lattialle. Hän yritti saada hengityksensä tasaantumaan, muisti sitten kondomin täynnä siemennestettä ja peitti häpynsä käsillään.
Poika pukeutui ja vei kondomin nyrkissään vessaan, kun Laina näytti missä se oli. Laina liikkui luontevasti alastomana näyttämättä mitenkään rivolta, enemmän voimistelijalta tai tanssijalta. Poika otti rahat takkinsa taskusta, paksu nippu seteleitä. Hän antoi tukun Lainalle.
Laina laski nipusta seitsemänsataa ja antoi loput takaisin,
ei enempaa, hän sanoi.
Poika ojensi vielä loppurahoja, mutta kun Laina ei ottanut niitä vastaan hän pani nipun takaisin taskuunsa.
Anteeksi, poika sanoi, tää oli mun synttärilahja itelleni. Täytin yheksäntoista vähän aikaa sitten. Mä oon tosi pahoillani, mutta alko tuntua että tuun hulluks tai, emmä tiedä, kaikenlaista.
Syntymapaiva, Laina sanoi, se on tarkea juhla venajalla.
Sinun tayty otta raha takas, se on lahja.
Poika pudisti päätään.
Nei, Laina sanoi, et kieltayty, se loukkas mua, lahja on tarkea, se on kuin pyha.
Okei sitten, poika sanoi.
Pojan teki mieli suudella Lainaa mutta hän ei uskaltanut.
Hei sitten, hän sanoi.
Dosvidanja Laina vastasi.

Nelli leikkasi paspista Lainan kuvaan, kun summeri soi ja poika astui sisään.
Hei, Nelli sanoi varautuneesti.
Moi, mitä sä teet, poika kysyi.
Kehystän piirrostani. Työajalla, Nelli lisäsi.
Poika huitaisi kädellään, älä viitti, se on mulle ihan sama vaikka leikkaisit varpaankynsiä, en mä ymmärrä mitään liikkeenhoidosta.
Mutta mä ymmärrän, Nelli sanoi, ja jos sä oisit oikee asiakas mä oisin lopettanu tän homman samantien.
Näytä, poika sanoi, kun Nelli peitti kuvan ohuella paperilla.
Se on Lainasta, Nelli sanoi, veti silkkipaperin pois kuvan päältä ja katsoi poikaa tarkkaavaisena.
Hieno, poika sanoi, tosi hieno, mutta ei ihan näkönen, Laina näyttää ihmiseltä ja toi kuvassa oleva yliluonnolliselta olennolta.
Nellin suupielessä käväisi hymynhäive,
tää kuva muuttu vähän, niinkun painu osittain paperin sisään, kun Lainan lapsvesi imeyty siihen.
Poikaa vapisutti, mutta hän rentoutti lihaksensa niin hyvin kuin kykeni, pyyhkäsi hiukset otsaltaan ja sanoi,
lapsvesi,
niinkuin olisi sanonut, ai torakoita.
Onko kalliskin kuva, poika kysyi.
Mä kehystän tätä Lainaa varten, tupaantuliaislahjaks sitten kun ne muuttaa tänne kaupunkiin.
Kehystä rauhassa vaan, mä vähän kattelen ympärilleni, poika sanoi.
poika kierteli hyllyjen välissä, lehtiöitä ja värituubeja, kyniä, ja nurkasssa pystyssä kasa tummanruskeita nahkaputkia.
Mitä nää on, poika heilutti putkea ilmassa.
Ne on luonnosten kuljettamista varten, haljasnahkaa, kestää sadetta ja muuta, putki avataan siitä yläpäästä ja luonnokset rullataan ja laitetaan sinne sisään, Nelli sanoi, tommosissa putkissa on säilytetty papereita jo vaikka kuinka kauan sitten, ne kai pysyy hyvässä kunnossa kun nahka tasaa kosteutta.
Mä ostan tän, poika sanoi, mitä maksaa?
Kai sä voisit vaan ottaa sen, niin pomo teki, mutta tilinpidon kannalta ois kyllä helpompaa jos maksat ihan oikeesti, Nelli sanoi,
se on viiskyt euroo.
Poika antoi rahan ja Nelli löi summan kassakoneeseen.
Haluatko sä kassin sille, Nelli kysyi.
Poika pudisti päätään.
Ai niin, Rahkonen maksaa sun palkkas, en mä siitä mitään ois ymmärtänytkään, ota siihen yhteyttä jos jotain tarvii, tässä on sen kortti.
Nelli vilkaisi poikaa, et kai sä oo lähössä mihinkään?
Joo, reilaan, varmaan parin viikon sisällä, voin olla pitempäänkin , poika sanoi.
Mites kirjoitukset, Nelli kysyi.
Mä lopetan, en mä jaksa lukioo, ei se oo kiinnostanu enää pariin kuukauteen yhtään.
Eiks kannattais kuitenkin käydä loppuun, Nelli yritti.
'Poika ei sanonut mitään, nosti vain putken olalleen ja oli kääntymässä ovelle päin, kun Nelli jatkoi,
jos sä et välitä niin mä suljen tän kaupan nyt, kello on jo melkein viis, mulla on viiniä ja pizzaa, iteleivottua kylläkin, jos tulisit mun asunnolle niin pidettäis vähän niinkun läksiäiset.
Okei , poika sanoi.
Mun täytyy pakata tää piirros vielä pariin muovikassiin, siellä sataa lunta, Nelli sanoi.
Pakattuaan Lainan kuvan kahteen eripäin olevaan muovikassiin, Nelli nosti ständin sisään ja sulki etuoven.
Täytyy mennä takakautta ulos, että saa hälyttimen päälle, hän sanoi.
Takaovelta aukesi kerrostalojen ympäröimä neliskanttinen sisäpiha, pihan keskellä kasvoi roskapönttöjen ympäröimä ryhmyinen tammi, se ei ollut pudottanut nahkamaisia ruskeita lehtiään. Lunta satoi tosiaan aikalailla.
Nellin asunto oli viihtyisä ja lämpimän näköinen, viininpunaista ja violettia, paljon kuviollista kangasta ja hapsullisia tyynyjä lattialla.
Istu johonkin, Nelli sanoi ja meni laittamaan uunin päälle, sitten hän purki Lainan kuvan kasseistaan ja pani sen kirjoituspöydän päälle.
Mä laitan viinin ilmastuun, Nelli sanoi, otatko sä ekaks jotain muuta, olutta, vodkapaukun?
Poika kohautti olkapäitään.
Nelli hääräsi hetken baarikeittiön puolella ja toi sitten pojalle lasin,
valkovenäläinen, se on terveellistä kun siinä on maitoa, Nelli sanoi.
Poika joi paukun ja sitten Nelli pyysi hänet pöytään, pizza oli hyvää ja viini maistui viiniltä.
Mä jouduin todistaan siinä Toljan jutussa, Nelli selitti,
yritin ensin kieltäytyä, mutta todistajaks pyydetyn on pakko mennä oikeuteen, en ollu sitäkään tiennyt.
Kun mähän peruin sen syytteen omalta osaltani, mutta ne sano ettei se Toljan asiaa ainakaan paranna jos mä kieltäydyn todistamasta, siitä ois tullu sellanen vaikutelma että mä pelkään sitä enkä siks suostunu.
Etkö sä sitten pelkää, poika kysyi, musta se oli aika hurjan näkönen siellä hautajaisissa, ääni oli kyllä upee, se vois pärjätä laulajana.
En mä enää, tai onhan se kammottava mies, mutta se jotenkin osas selittää sen jutun mulle niin että mä oikeestaan ymmärsin sitä, Nelli sanoi, ja ihan käsittämätöntä on ettei se edes yrittäny siellä oikeudessa, se vaan ärisi ja melkein niinkun vittuili tuomarille ja lautamiehille, kun oishan se voinu perustella ja kertoo miten mustasukkanen se oli pomosta. Kun sen puolustaja yritti puhua siitä itsemurhayrityksestä ja Toljan epätoivosta, se ei sanonu ite mitään, mulkoili vaan.
Mähän sain olla siellä vaan oman todistukseni ajan, yritin sanoo nätisti ne asiat mistä multa kysyttiin, mutta sit kun olin lähteny pois niin syyttäjä oli kaivanu sen mun ekan kirjallisen todistuksen ja lukenu siitä.
En mä ois sitä muuten tiennytkään, mutta Laina kuunteli koko oikeudenkäynnin. Mun piti odottaa siellä käytävässä, jos ne kutsuu mut takas, onneks ei kutsuneet. Toljaa syytettiin tai ainakin epäiltiin muistakin samantapasista jutuista, ainakin johonkin venäläiseen ravintolaan tehdystä hyökkäyksestä.
Raiskauksistako, poika kysyi.
Ei kun väkivallasta ja uhkailuista ja oisko siinä ollu tappokin, mä en oo ihan varma, sellasta mafiatouhua, mutta ne on nyt tutkinnassa. Laina epäilee että se joutuu ainakin vähäks aikaa vankilaan, ne ois kuulemma saattanu päästää sen ehdollisella jos se ois ollu yhtään yhteistyöhalunen, kun sen aviopuoliso on sentään kuollu. Mä kyllä aattelin että mahtaako ne edes sääliä sitä kun se on homo, mutta kai se riippuu siitä millasta porukkaa on lautamiehinä.
Viini loppu, Nelli sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja heilutti pulloa,
otatko toisen valkovenäläisen, jälkiruuaks?
Poika nyökkäsi ja vei lautasensa, tiskialtaaseen.
Nelli hymyili,
mihin sä aiot mennä, reilillä siis?
En mä oo varma, poika sanoi, ehkä käyn Romaniassa, mun isoäiti asuu siellä.
Ai siks sulla on tollaset silmät, Nelli sanoi.
Millaset, poika kysyi.
No harvinaisen tumman siniset ja vähän surulliset, sillonkin kun sä hymyilet, Nelli sanoi ja piirsi sormellaan hymyn pojan suun yli poskeen asti.
Anteeksi, Nelli sanoi.
Ei se mitään, poika vastasi ja tarttui Nelliä kädestä.
He joivat valkovenäläisensä loppuun hankalasti käsi kädessä. Nelli nousi ja himmensi valoja.
Laitanko musiikkia, hän kysyi.
Poika nyökkäsi ja Nelli laittoi soimaan jotain tummaa ja hidasta.
Nick Cave, poika kysyi.
Joo, From Her to Eternity, Nelli sanoi.
Nelli suuteli poikaa, suu oli kostea ja tuoksui valkovenäläiseltä.
Vodkalta ja maidolta, poika ajatteli Lainaa.
Poika avasi Nellin puseron ja suuteli hänen kaulaansa ja rintojaan.
Mä aattelin että tätä ei tapahdu ikinä, Nelli sanoi ja painui poikaa vasten.
Nelli silitti pojan hiuksia ja poika mietti pitäisikö hänen riisua Nelliä lisää, tyttö ei tuntunut odottavan sitä, poikakin alkoi silittää Nellin hiuksia, ne olivat suorat ja sileät, aivan erilaiset kuin Lainan kiharaiset suortuvat. Sama albumi pyöri kolmatta kierrosta kun poika huomasi että Nelli oli nukahtanut.
Hän otti sohvalta viltin ja peitteli Nellin sillä, puki hiljaa takin päälleen ja hipsi sitten työpöydän luo. Piirros oli lasin alla ja lasin irrottaminen hankalaa tottumattomalle, pari kertaa kehyksen metallireuna kolahti pöytään niin että poika pelkäsi Nellin heräävän. Reunuspahvi oli onneksi vain asetettu kuvan päälle, poika veti piirroksen sen ja taustalevyn välistä ja haistoi kuvaa, se tuoksui mereltä. Poika hymyili, meri on meidän kaikkien lapsivesi, eikös joku ollut sanonut niin, ainakin jotain sinne päin. Hän rullasi kuvan ja työnsi sen putkiloon. Rahat olivat vielä takin taskussa, poika jätti Lainan nipusta irrottamat seitsemänsataa taskun pohjalle ja laittoi rahanipun kehyksen alle. Irtopaperia ei näkynyt missään, poika nosti taustapahvin päällimmäiseksi, kirjoitti siihen
Mä ostan tän piirroksen
A.R.

ja siirsi rahanipun pahvin päälle.


Yksi vuokralaisehdokas oli soittanut aamulla, poika oli sopinut näyttävänsä kämppää puoli viiden aikaan. Puhelin soi taas, täälä kertaa se oli Rahkonen.
Kuules poika, Rahkonen sanoi, mulla ois sulle taas perintö.
Eikä, poika sanoi.
Kylläpäs vaan onkin, sun isoäitis on potkassu tyhjää, se kyllä olikin jo vanha kun taivas. Sä et oo tainnu koskaan nähdä sitä, sehän muutti takasin Romaniaan aika pian Johanin kuoleman jälkeen.
Mä tiesin kyllä että se asu Romaniassa, poika sanoi.
Niin, se asu jossain luostarissa maallikkojäsenenä ja nyt on sitten vainaa. Tässä seisoo että sulle tulee Augustin, sun isäs osuus Aurooran perinnöstä, pikkurahahan tää on noitten aikasempien jälkeen.
Mä meinasin lähtee siellä käymään, poika mutisi.
Nunnat muuten kirjotti Aurooran huoneesta, ne meinas ensin pistää sen tyhjäks, mutta Aikku oli ollu siellä hautajaisissa ja kieltäny, se sano että joku sukulainen tulee kattoon tavarat läpi, että pitävät sen huoneen entisessä kunnossaan kevääseen saakka. Aikku ite oli sitten kumminkin lähteny sieltä heti peijaisten jälkeen, pingviinit aatteli että se oli palaamassa Suomeen, mutta ei se niille kyllä mitään siitä sanonu, Aikku kun ei paljon puhu.
Jos mä meen, poika sanoi, tarkotan että kattoon ne tavarat, mutta en mä kyllä saa mitään huonekaluja Suomeen tuotua.
Kyllä se kuljetus varmaan järjestyy jos sitä tarvitaan, Rahkonen sanoi, voin vaikka ilmotella sinne päin että olet tulossa, koskas meinaat lähtee?
Ennen kevättä, poika sanoi.
Just joo, Rahkonen vastasi, oot tainnu tulla Aikkuun. Vaikka ei kai niillä luostarissa mitään kiirusta asioitten suhteen ole, aika kulkee ja muurit rapautuu, mitäs siinä turhia hoppuilemaan. Täytys vähän näitä papereita taas allekirjotella, mutta tilanne on semmonen että olen vähän niinkun koditon, Salkomies on remontissa.
Mulla on asunnon näyttö iltapäivällä, poika sanoi.
Meinaakko pistää ihan ranttaliks, Rahkonen kysyi.
No katotaanko sitten alkuiltaa, oikein virka-ajan ulkopuolelta. Se on varmaan Myyrään mentävä vaikka pahalta se tuntuu.
Puol seitsemän Myyrässä, poika varmisti.
Minut löytää sieltä kellarista, Rahkonen sanoi.