nanowrimo 2007

Mun taytyy kayda pissalla, maha painaa rakon, Laina sanoi.
Käy ihmeessä, Nelli sanoi. Hän varjosti silmiä vielä hiukan, lisäsi tumman viivan alahuulen alle ja piirsi pari puun hahmoa kauemmas puistoon.
Se on vahan eri kuin peilikuva, mulla nei simmetriset kasvot, Laina sanoi, hän oli tullut takaisin ja kurkki piirrosta Nellin olan yli.
Ei kellään ole, Nelli sanoi, mutta sulla on kyllä yhdet symmetrisimmistä kasvoista mitä mä olen nähnyt. Mikset sä muuten oo eronnut miehestäs?
Hankala erota, ja se on hyva olla rouva. Nei mun mies paha ole, venalainen mies on sellainen, moni pahempi, se tahto olla vahva tulla rikkaaksi, eika se rakastanut mua. Se oli mafian poika, jaa, mutta autto kun ei ollu kodit, omin voimin rakensi lastentarha, monta hyvaa asiaa se tekee myos. Ma olin katun lapsi, lastentarha, ma rakastin siihen etta olisin voinut kuolla. Se otti mut ja saali, mutta ilman rakkaus, musta tuli painolasti sen eteneminen kanssa, ma olin natti tytto, jaa, mutta mun mies tahto muuta. Kylla ma aatteli etta on myos sen hyva kun lahden Suomeen, nei se olis eronnut, en ma usko. Venalainen mies, se tahtoo pitaa mika sille kuuluu.

Laina puristi vatsaansa ja kasvot vääristyivät. Kun ne taas silisivät, hän hengitti syvään, katse sisäänpäinkääntyneenä, ikäänkuin odottaen jotain merkkiä.
Synnytätkö sä, Nelli kysyi pelästyneenä.
Nei viela, Laina sanoi, mulla supistanut kaiken aikaa, jo nelja kuukaudesta, oli pelko etta menee kesken, mutta nyt se on jo pitkalla, nei enaa tarvitse pelata.
Tää alkaa olla valmis, mennäänkö syömään, Nelli kysyi.
Mene sina, ma istun viela vahan, Laina sanoi.
Uskallanko mä jättää sut siihen, Nelli kysyi.
Esikoinen lapsi, se tulee hidas vauhtia, voi menna kaks paivaa, Laina hymyili,
ja ehka ma tulen mukaan, taytyy menna vessa, taas.

Nelli lähti syömään. Sirpa kysyi heti ettei kai Laina ollut alkanut synnyttää.
Kun Nelli kertoi että Lainalla oli supistus ja se lähti vessaan, Sirpa otti leivän mukaansa ja sanoi menevänsä katsomaan varmuuden vuoksi. Nelli söi nopeasti ja vei tarjottimensa pois, hän ajatteli että laina oli mennyt omaan huoneeseensa, mutta Sirpa seisoi alakerran vierasvessan ovella ja laski ääneen.
Kymmenen minuutin välit, kyllä nää nyt on niitä, Sirpa sanoi Nellille.
Nellistä tuntui siltä ettei hän ymmärtänyt koko touhusta mitään, aikoiko Laina synnyttää vessaan.Siitä tulee vähän verta, käytkö toimistossa pyytämässä jonkun tänne, Sirpa kuiskasi kellotuksen välissä.
Nelli meni toimistoon, siellä oli permanenttikiharainen Anne ja muutama muu nainen juomassa kahvia.
Laina taitaa synnyttää, Nelli sanoi, voisko joku tulla.
Perhana sitä likkaa, mähän sanoin sille että sairaalaan, manasi yksi naisista, lantiokin on kun laihan kesän ketulla, mä tuun. Anne, soita ambulanssi.
Nainen juoksi edeltä ja Nelli perässä. Laina oli polvillaan vessan ovella ja Sirpa piteli Lainan käsiä.
Hengitä syvään aina kun helpottaa, Sirpa sanoi.
Nainen jäi Sirpan taakse ja sanoi,
ambulanssi on tulossa.
Nei, ma en lahe sairaalaan, Laina huusi.
Laina, se on parempi niin, sä voit muuten menettää lapses, Sirpa sanoi.
Lainasta vuotaa verta, ei paljon, Sirpa sanoi naiselle.
Pitäisikö jonkun lähteä ajamaan Lainaa, ambulanssilla menee ainakin kymmenen minuuttia tulla tänne, nainen sanoi.
Nei, Laina sanoi ja tarttui ovenkarmeihin Sirpan käsien sijasta.
Ambulanssi on parempi, Sirpa sanoi.
Laina taittui kaksinkerroin ja Nelli näki kuinka lattialle levisi lammikko.
Paperia lattialle, Sirpa sanoi ja mitään ajattelematta Nelli repäisi päällimmäisen lehden luonnosvihostaan ja heitti sen lammikkoon, Lainan kuva kastui mutta ei hiili ei levinnyt.
Onpa kaunis, Sirpa sanoi, ja lapsvesikin on ihan puhdasta. Nosta Nelli kuva vaan pois, pannaan se kohta kuivuun pyyhetelineeseen.
Laina hengitti syvään ja yritti hymyilla, ei mitaan hataa, kuva tuottaa varmaan onnen. Laina nousi varovasti, otti vettä tippuvan kuvan Nelliltä ja ripusti sen pyykkipojalla telineeseen kuivumaan.
Nainen oli mennyt ulko-ovelle ja kurkki sieltä vuoroin sisälle ja ulos,
nyt se tulee hän huikkasi.
Laina kiltti mee sairaalaan, Nellikin sanoi, Suomessa on tosi hyvä synnyttää sairaalassa.
Sirpan kasvoilla kävi vino hymy, mutta se ei sanonut mitään, ojensi vaan käsivartensa Lainalle. Nelli siirtyi Lainan toiselle puolelle ja he kolme kävelivät yhdessä hitaasti ovelle. Ambulanssi oli ihan oven edessä. Nainen jutteli ambulanssin kuljettajan kanssa ja viittoi heidät nähtyään
tänne vaan, lähetetään Lainan tavarat perässä.
Nei, Laina sanoi, ma tahdon pienet vaatteet mukaan, ja oman kuivapuvun.
Sirpa pyysi Nelliä tukemaan Lainaa sen aikaa kun hän kävisi pakkaamassa Lainan huoneessa. Kuljettajakin tuli ulos autosta ja kysyi tahtoiko Laina matkustaa istuallaan vai pitkällään.
Ma istun, etupenkilla, Laina sanoi.
Sirpa tuli putkikassin kanssa, Laina avasi sen ja nyökkäsi. Sitten ambulanssin kuljettaja auttoi Lainan sisään.
Tulka katsomaan mua ja poikaa, Laina sanoi, huomenna.
Me tullaan, Nelli sanoi.
Sirpa katsoi naista ja tämä nyökkäsi,
tullaan, sanoi Sirpakin.
He jäivät ovelle heiluttamaan kun ambulanssi katosi pihatien mutkaan.

Poika käveli kadulla, tältä tuntui olla vapaa, teki jatkuvasti mieli katsoa selän taa, jos kuulustelijapoliisi oli sittenkin tulossa vangitsemaan häntä uudestaan. Miksi se piti häntä raiskaajana ja ties minä, kun toinen poliisi ei tuntunut suhtautuvan syytöksiin kovinkaan vakavasti. Sara Lindholm, poika ajatteli, että pitikin, mutta eihän hän osannut kuvitella Nellin liittyvän koko sotkuun millään lailla, ainoastaan työpaikkansa kautta, poika korjasi itselleen.
Parin kaupan ikkunassa oli jouluvalot, mihinköhän se sähkömies on mennyt talveksi. Poika ajatteli että voisi ostaa rautasahan, rikkoa munalukon ja muuttaa ranatahuvilalle, siellä saisi todennäköisesti olla rauhassa, kylmä voisi kyllä tulla, tuntui jo ihan talvelta, joulukuu.
Entä jos menen kouluun, käyn kaupassa kun on rahaakin, ehkä yhdellä kaljalla ja menen illalla kämpille nukkumaan. Se on toinen vaihtoehto, poika ajatteli.

Laina makasi puolihorteessa sairaalan sängyssä nukkuva poika vieressään. Kipu alkoi taas kiristää lihaksia, mutta Laina ei halunnut painaa kipupumppua, hän tunsi miten ajatus kävi puuroiseksi lääkkeen vaikutuksesta. Poika oli otettu keisarinleikkauksella, heti sairaalaan tultuaan Laina pantiin röntgenkuvaan, jossa lantio todettiin niin kaidaksi että leikkaus oli turvallisin vaihtoehto, niin lääkäri sanoi. Hän sai supistuksia estäviä lääkkeitä ja sairaanhoitaja tarkisti ettei Laina sylkenyt niitä sängyn alle toista kertaa. Supistukset vaimenivat ja leikkausta alettiin valmistella, Laina sai puudutuksen ja näki poikansa ulvovan verisenä kun se nostettiin mahasta. Leikkaava kirurgi tosin oli menettää hermonsa kun Laina puudutuksista ja vatsan avanteesta huolimatta yritti kumartua puremaan napanuoraa poikki.
Nyt kaikki oli rauhallista, Laina oli imettänyt pojan, imu ainakin oli hyvä, kaipa suuhun muutama maitotippakin herui. Yövalo paloi, vielä tunti sitten käytävällä oli liikkunut joku aina silloin tällöin, nyt oli hiljaista, suden hetki.
Osaston lasiovet kävivät ja kuului epätasaisia askeleita, joku synnytyksestä kipeä tuli ehkä tupakalta. Tulija tömähti raskaasi käytävän seinään, Laina irrotti kanyylin käsivarrestaan, nosti pojan vauvansänkyyn ja lähti katsomaan että kaikki oli kunnossa.
Sairaalatakkiin ja pyjamaan pukeutunut mies nojasi seinään ja hengitti raskaasti.
Mika hatana, voiko auttaa, Laina kysyi.
Mies nosti päänsä, kasvot olivat mustankirjavat,
Лайна, pазве вы?
Mies puhui nopeaa venäjää.
Laina katsoi tarkemmin, Tolja, oletko se tosiaan sinä?
Ikävä kyllä, Tolja yritti hymyillä, olen vaikkei siihen ole enää mitään syytä.
Tolja katsoi Lainaa,
sinä olet synnyttänyt, kumpi tuli?
Poika, Laina sanoi ylpeänä.
Toljan silmiin tulivat kyyneleet,
saanko nähdä hänet?
Laina tiesi että Tolja piti lapsista, mutta mies tuntui silti hieman liian liikuttuneelta, Laina oli sentään karannut Toljalta ja nyt hänellä oli lapsi toisen miehen kanssa. Tolja ei ollut kunnossa, muttei silti tainnut olla niin sekaisin että olisi kuvitellut olevansa pojan isä. Laina mietti hetken,
hyvä on, minun huoneeni on täällä.
Tolja kumartui pojan sängyn päälle,
pieni mies, hän sanoi suomeksi ja kyyneleet tippuivat vauvan päälle. Tolja silitti vauvan poskea, se ei herännyt.
Mikä sen nimeksi tulee, hän kysyi kasvoillaan sellainen ilme kuin olisi odottanut jotain tiettyä vastausta.
August, Laina sanoi ja jatkoi nopeasti äkillisen innoituksen saaneena,
August Anatoli.
Tolja nyökkäsi.
Mitä sinulle on tapahtunut, Laina kysyi, Miksi olet Suomessa ja sairaalassa?
Tolja itki taas, Laina ei muistanut että mies olisi ollut näin tunteellinen, ehkä se oli sairas. Tolja näytti haavoittuneelta sudelta tai koiralta joka oli kadottanut isäntänsä, maahan lyöty mutta sentään vielä vaarallinen.
Yritin tappaa itseni, Tolja vastasi.
Lainan suu aukeni.
Pomo on kuollut. Rakastaja, työnantaja, anteeksi, myös aviopuoliso. Tiesin että Pomo oli pettänyt, mutten muuta, halusin kostaa ja luulin harhauttaneeni sen, tein kaikenlaista jäynää, oikein kunnon kostoiskun meikäläiseen tapaan, sitten luin päiväkirjan ja ymmärsin, Tolja vaikeni hetkeksi, kummallinen yhteensattuma,
olin vieläkin vihainen, mutta ei se enää maailmanloppu ollut. Harkitsin toimintasuunnitelmaa. Luin lehden ja siinä sanottiin että Aleksis oli kuollut, oli ollut kuolleena koko ajan. Minun Aleksis, Tolja sanoi ja painoi pään käsiinsä.
Sinä löysit sitten jonkun jota osasit rakastaa, Laina sanoi.
Niin siinä kävi, Tolja sanoi.
Laina ja Tolja juttelivat, aamu sarasti ikkunan takana ja Laina syötti pojan. Tolja pyysi että saisi sen syliinsä ja Laina antoi, vauva sylissään Tolja näytti nuorelta ja pehmeältä, melkein tuoreelta isältä.
Käytävästä kuului astioiden kalinaa, aamupala. Laina ei muistanut pitikö hänen hakea ruoka itse vai toisiko hoitaja sen.
Oveen koputettiin, se ei ollut hoitaja, vaan Nelli ja Sirpa sylissään kimppu punaisia ruusuja.
Hei, Nelli sanoi, ai täällä onkin jo vieras, me tultiin näin aikasin, kun Kuusniemen isännöitsijällä oli asiaa kaupunkiin, pitäiskö meidän mennä vielkä vaikka käymään kahvilla että saisitte olla rauhassa?
nei, tulkaa sisaan, Laina sanoi, katsokaa minun poika tassa, onko komea, jaa, ja tama suuri on Tolja.
Sirpa antoi kukkapuskan Lainalle ja halasi varovasti. Nellikin halasi Lainaa
Tolja on ystava, nei isa, Laina sanoi Nellille hymyillen.
Tolja kavahti Nellin katsetta, silmät välähtivät ruhjeisissa kasvoissa ja yhtäkkiä Nelli oli varma, hän ei kerinnyt harkita kun jo sylki sanat suustaan,
se olet sinä, miks sä kävit mun kimppuuni, mitä sä teit pomon takilla ja haluatko että mä soitan poliisit tänne heti.
Hsst, Nelli rauhaisesti, poika heraa, Laina sanoi.
Tolja jännittyi, katsoi Nelliä hetken suoraan silmiin ja rentoutui sitten,
haluatko että selitän, hän kysyi.
Nelli halusi repiä mieheltä silmät päästä, halusi saada tämän telkien taakse ja halusi selityksen myös.
Joo, Nelli sanoi.
Minä elin parisuhteessa sinun työnantajasi kanssa, tiesin että Pomo oli pettänyt minua, olin vihainen ja kostonhimoinen ja halusin selvyyden asiaan, omalla tavallani, Aleksis oli aina pitänyt päiväkirjaa, mutta enää hän ei näyttänyt sitä minulle, parista asiasta päättelin että päiväkirja oli ensimmäisessä Paletissa. Luulin että Pomolla oli suhde sinun kanssasi, sinulla oli Aleksiksen takki päälläsi kun tulin kauppaan ja se haisi naiselta, takki siis, hotellihuoneen avain oli takintaskussa, minä laskin todisteet yhteen ja päädyin väärään johtopäätökseen, Tolja veti henkeä, olen pahoillani, satutin sinua, se oli väärin ja turhaa. Aleksis on kuollut.
Toljan ääni pysyi vakaana mutta avoimet silmät vuosivat yli poskille ja alas takin kaulukselle.
Ei se mitään, Nelli sanoi, mä varastin sen takin. Olin vihainen kun jouduin töihin kesken loman ja pomo jätti kaupan aina kaameaan kuntoon, anteeksi, mustakin on kauheeta että se on kuollut, mutta mä en tiennyt sitä silloin.
Aleksis oli kelvoton myyjä, Tolja sanoi ja sai kelvottomuuden kuulostamaan hyveeltä.
Nelli oli valmis antamaan anteeksi, eihän mies ollut kuitenkaan raiskannut häntä, Tolja näytti vielä varautuneelta. Nelli vilkaisi Lainaa, se ei näyttänyt olevan kuulemastaan juuri millänsäkään, kaipa moista sattui Venäjällä yhtenään, tai Lainan ammatissa.
Hoitaja tuli ovesta sisään tarjottimen kanssa,
minä en tiennyt mehua vai vettä, toin molempia. Kukas potilas täällä istuu, miltä osastolta herra on?
Hoitaja laittoi käden suulleen,
ei kai vaan,
täällä se etsitty mies on, hän huusi käytävän suuntaan niin että raikui.
Tolja nousi ylös, mutta huoneeseen tuli samantein kaksi lääkintävahtimestaria, jotka asettuivat Toljan molemmin puolin,
lähdetäänpäs omalle osastolle, poliisikin tahtoo kuulla sinua pikapuoliin.
Se oli venalainen mies, Laina sanoi hoitajalle, kuuli kun mina lauloi lapselle vanha kansanlaulu, tuli sisaan puhumaan, kiltti, mutta vahan sellainen. Laina pyöritti sormea ohimollaan.
Se ei sitten käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, hoitaja kysyi.
Nei, Laina sanoi painokkaasti.
kun hoitaja oli mennyt Laina sanoi,
saatte nahdä, minun mies kohta haipuu niin etta vain poly jaa ilman.
Sinun mies, Nelli ja Sirpa kysivät yhteen ääneen.
Jaa, Tolja oli mun aviomies venajalla, olen kertonut.
Joo, Nelli sanoi, kyllä sun kertomastas sai miehestä ihan oikeenlaisen kuvan.
mutta sanoin, on hyvat puolet myos, Laina sanoi, ehka ma vahan rakastan viela, vain vahan. Paljon enemman tata poikaa.
Suostutteko te kummiksi, molemmat, kaksi pitaa olla, Laina kysyi.