nanowrimo 2007

Yöllä kuului meteliä, Nelli aikoi mennä käytävään katsomaan, mutta ovi oli lukossa. Nelli käänsi turvakahvaa, ovi ei auennut. Ai tämmöinen hotelli, hän ajatteli, muttei oikeastaan ollut peloissaan. Huone oli niin rauhallinen ja ikkunan takana satoi hiljakseen lunta, Nelli toivoi että olisi voinut avata uunin luukut ja sytyttää tulen. Hän istui ja katseli puistoon, saattoi kulua tuntikin.
Nelli havahtui kun kuuli naksahduksen, niinkuin ovi olisi auennut, kukaan ei tullut sisään. Hetken päästä hän meni ovelle, se aukeni kahvaa painamalla.
Käytävillä liikkui naisia, osa yöpukuisia, toiset täysissä vaatteissa, portaiden alapäässä näkyi joku siivoavan lattiaa. Kukaan ei puhunut, eikä Nelli saanut kysyttyä, yksikään naisista ei pysähtynyt tai katsonut häneen, Nelli vilkuili näkyisikö jossain Lainaa tai Sirpaa, hän ei nähnyt kumpaakaan. Lopulta hän palasi huoneeseensa ja nukahti.

Nelli heräsi myöhään ja meni suoraan aamupalalle, Laina istui jo pöydässä voitelemassa leipiä, ja kohta Sirpakin tuli tarjottimineen.
Jaana meni viime yona, Laina sanoi Nellille.
Meni minne, Nelli kysyi, lähtikö se pois, senkö takia yöllä meluttiin?
Se meni palasiks, Sirpa sanoi.
Hirvea sotku, veri ympari lattioissa, Laina sanoi.
'Mä en päässyt huoneesta ulos, Nelli sanoi, tai pääsin sit myöhemmin kun ihmiset vaan hortoili pitkin käytäviä, kukaan ei sanonut mulle mitään.
Jaa, keskuslukitus, jos et tahdo sita, laita kymmensenttia lukonkielen alla, Laina virnisti.
Nelli siirteli ruokaansa lautasen reunalta toiselle, tämä oli turvapaikka ja ihmiset menivät palasiksi. Ruoka oli hyvää edelleen mutta Nellillä ei ollut nälkä.
Nelli, mennaanko me nyt, Laina kysyi.
Mitä, Nelli sanoi ja muisti heti,
Oota, mä haen lehtiön ja hiiltä.
Nelli otti huoneessa käydessään myös toppatakin ja talvikengät. Laina odotti jo kuistilla, savu ympäröi sitä ja Sirpaa kun ne istuivat pöydän ympärillä, taisi olla vähän pakkasta. Sirpa lähti taas heti tupakkansa poltettuaan. Nelli järjesteli välineitään, savu ei ottanut hälvetäkseen, se taisi olla vesihuurua, kevyt pakkaslumi suli ja muuttui sumuksi lämmittimen yläpuolella.
Nelli pyysi Lainaa nojaamaan käden poskeaan vasten ja käänsi Lainan päätä varovasti kunnes kulma oli sama kuin edellisenä aamuna.
Olenko ma vaiti, Laina kysyi.
Ei tarvi, Nelli sanoi. Se on melkein helpompi piirtää kun sä puhut, kasvojen yleisvaikutelma on selkeämpi liikkeessä.
Nelli mittasi suhteita, hän oli hyvä kopioija, ja muotokuvan piirtämisessä kopiointitaidolla pääsi aika pitkälle.
Tiedätkö sä kuka sun lapsen isä on, Nelli kysyi.
Jaa, tiedan, sa ajatteli etten, monia miehia, mutta yleensa huora on tarkka. Se on ihana mies, ystava ja hyva ihminen, autta lapsia paljon meidan kadulla, Akusti, ja mun asiakas aina joskus, kerran kaks vuosi.
Se helposti masentunut ja ajatteli ei jalkelaista koskan. Ma mietin en parempi mies tieda, se on mut auttanut paljon vaikeudessa ja ma tahdon lapsen itse. Akusti jarjesti mun tanne, oli ongelma, mustasukkanen asiakas ja lapsivaara.
Ma lupasin toinen tyo, kun poika on syntynyt. Akusti tunnisti poikan vaikka on viela mahassa, olivat ihmeissaan, sanoi jos ei olisi naimisissa ja rakastanut, menisi mun kanssa naimiseen.
Miten sä voit luottaa siihen, jo se on toisen kanssa naimisissa, sehän pettää sitä toistakin, Nelli sanoi.
Ei huoran kanssa ketaan peta, on kuin kay kampaaja tai hieronta, ja olen makin naimisissa venajalla, ei eronnut.
Nelli ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut, hän oli eri mieltä Lainan kanssa ja pelkäsi että tyttöä oli huijattu, mutta toisaalta jos Laina halusi lapsen niin kaipa kuka tahansa oli parempi kuin Lainan kauhea aviomies, josta tämä ei siis ollut edes eronnut. Luonnos alkoi valmistua, Nellin aiemmat muotokuvat olivat olleet näköisiä, mutteivat kovin hyviä, niissä ei ollut nitään sykähdyttävää.
Tämä luonnos sen sijaan, se oli sielukas, niinkuin Nelli olisi kuvannut jonkun sisältäpäin. Rehellisesti ajatellen Nelli tiesi vaikutelman johtuvan siitä, että Laina näytti juuri siltä millaiseksi sielun voisi kuvitella.


Poika havahtui kun poliisi, jota hän ei ollut aiemmin nähnyt, avasi putkan oven,
kahvia vai teetä, poliisi kysyi.
Poika otti kahvia ja sai sen lisäksi kolme leipää ja hillomunkin, ei täällä ainakaan nälässä pidetty. Ajankulua oli vaikea hahmottaa.
Täytyykö mun käyttää tota pönttöä, hän kysyi.
Onko sulla nyt hätä, poliisi kysyi.
Ei, mutta varmaan kahvin jälkeen tulee.
Minä tulen kymmenen minuutin päästä katsomaan, pääset sitten tavalliseen vessaan jos on hätä. Koskas sulla on poispääsy, poliisi kysyi vielä.
En mä tiedä, se kuulustelija sanoi kuulustelevansa vielä.
Minkä niminen se oli, poliisi kysyi.
En mä tiedä, poika vastasi, ei se sanonut nimeään.
Jessus, poliisi sanoi, ja juoppoputkassa, sunhan pitäis päästä aamulla pois, jos oot illalla tullu.
Mä tulin kuulusteltavaks aamupäivällä, poika sanoi.
No, minä tulen kymmenen minuutin päästä ja katon samalla sun paperit läpi, eihän sulla kortitta ajoa ole?
Ei, poika sanoi, mä luulen että mua syytettiin, mitenkähän se nyt oli, varkaudesta, raiskauksesta ja pahoinpitelystä.
Poliisin ilme muuttui,
no johan, mutta ei tämä mikään pidätysselli ole, katotaan asiaa.

Sama poliisi palasi kun poika oli syönyt.
Aleksis Runeberghan se nimi oli, hän kysyi.
Joo, poika sanoi.
Täältä löytyi heti yksi, mutta se sinä et voi olla, elintoiminnoista päätellen. Pengoin sitten ja löysin toisenkin, kuulustelupöytäkirja oli salainen, mutta löytyi julkistakin tietoa, palauttanut lompakon Aila Nurmisen nimeä käyttäen, löytöpalkkio lunastamatta.
Niin että sinä olet käsittääkseni Suomen lain mukaan vapaa mies. Sitä palkkiota en kuitenkaan uskalla vielä luvata ja taitaa olla parempi että pysyttelet pari seuraavaa päivää suosiolla lain kouran ulottuvilla, vaikken nyt uskokaan että sua varsinaisesti syytetään noista luettelemistas pahuuksista. Kuulustelut kun tuppaa joskus oleen vähän painostuksen luonteisia, siinä on tarkotuksena saada todelliset pahantekijät murtuun.
Haluatko käydä siellä vessassa vielä ennenkun haetaan sun kännykkäs ja rahapussis säilytyksestä, poliisi kysyi.
Kyllä kiitos, poika sanoi vähintäänkin hämmentyneenä,
vai että vapaa mies.

Vaakunan kerrossiivoja löysi miehen makaamassa mahallaan matolla, pään alla oli iso läntti keltaista oksennusta, käden ulottuvilla tyhjä unilääkepurkki ja koko huone lemusi. Siivooja oletti että miehen kuolleeksi ja hälytti hotellin johdon. Paikalle kutsuttiin poliisi, ja kun pikaisen tarkistuksen jälkeen todettiin että mies taisi olla vielä likimain hengissä, soitettiin myös ambulanssi.
Huoneisto oli varattu Aleksis Runebergin nimellä kolmeksi viikoksi, siivous kerran viikossa. Hotellin johto varmisti että Runeberg oli vakiasiakas, ja totesi yllättyneenä että ei, ei tosiaan ollut huomannut asiakkaansa kuvaa eilisen lehdessä.
Lattialla makaava mies oli tajuton ja pysyi tajuttomana ambulanssihenkilökunnan ponnistuksista huolimatta, tajuttomuudesta ja oksennussotkusta huolimatta mies oli lihaksikas ja hyväkuntoisen näköinen, tukka oli lyhyt ja erittäin vaalea, kasvojen luusto erottui selvästi, miehellä oli yllään luonnonvalkoinen mokkatakki, joka kuvauksen perusteella vastasi taidetarvikeliike Paletista maanantai-iltana ryöstettyä vaatekappaletta. Poliisi sai luvan ottaa takin hoiviinsa, kun se kuitenkin haittasi elvytystä, takin taskusta löytyi Aleksis Runebergin nimellä oleva kännykkä ja hotellin avainkortti. Mies itse vietiin keskussairaalan teho-osastolle verensiirtoon ja jatkohoitoon.
Poliisi pyysi luvan kuulustella miestä heti kun tämä palaisi tajuihinsa, miehen muut vaatteet talletettiin sairaalaan, mutta häneltä ei löytynyt minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita tai vastaavia. Miehen nimettömässä oli vanhan näköinen rautasormus ja kun sekin jouduttiin turpoamisvaaran vuoksi poistamaan, huomattiin että sormuksen sisäpuoli oli hopeoitu ja siinä oli kaiverrus Aleksis 13.7.
Hotellin johtoa kuulusteltiin hetimiten ja tämä saatiinkin muistamaan että sama tai samannäköinen mies oli aiemminkin vieraillut hotellissa ja nimenomaan Aleksis Runebergin varaamassa huoneistossa joko yhdessä Aleksiksen kanssa tai yksin. Hotellin johto sanoi ettei mielellään tehnyt oletuksia, mutta jos poliisi vaati, niin hän saattoi olettaa miehen olevan Aleksis Runebergin kumppani, ja jos oletuksista siirryttiin johtopäätöksiin, niin saattoihan olla että matolla maannut mies puolestaan oli nähnyt kumppaninsa kuvan lehdessä.
Kun Runeberg kerran oli varmassa tallessa, poliisi kävi tarkistamassa, josko hänenkin nimettömässään olisi ollut sormus. Sormusta ei löytynyt, mutta vastaavan levyinen vaalea rantu sormessa oli.

Nainen työnsi pyörätuolia jyrkänteen reunalle, perille päästyään hän osoitti kädellään jotain kaukana alhaalla ja tuolissa istuva varjosti kädellä silmiään.
Nainen otti pullon ja lasit pyörätuolista huovan alta. Hän täytti lasit piripintaan ja ojensi toisen tuolissa istujalle. Nainen sanoi jotain, ääni hukkui tuuleen, joka kiskoi huopaa ja molempien hiuksia, pyörätuolissa istuva kohotti lasiaan ja molemmat kallistivat päänsä samanlaisella eleellä taakse. He tyhjensivät lasit kerralla ja viskasivat ne jyrkänteeltä alas. Valo taittui kristallissa koko matkalta.