Antti oli kuollut mies. Rappukäytävän täydeltä, noutajan korkuisilla kirjaimilla. Kiipesin portaat kuudenteen kerrokseen ja sairastuin heti. Näin kun Antti tuli ja kun se vietiin pois. Siinä välissä näin tulevan mieheni. Silloin vielä. Hän ravisti Anttia olkapäästä ja totesi ettei mies toennut. Makasin kolmatta päivää kuumeessa. Viikon luontoääni pään läpi pitkät vuodet riisuuduin maauimalassa kaljun, silmälasipäisen miehen kanssa. Lasit huurtuivat. Sänky jossa olin kuuma jatkui seinän läpi sänkyyn jossa Antti oli huoneenlämpöinen.
Savupolkuja kukkuloilla, teipinpala anopin suuhun, tuuli on hiustenkuivaaja. Tiedän että ajattelet lumisateesta pelkkää hyvää, puutarhatuolista kasvaa paimenkoira. Se heiluttaa häntäänsä kun palaat kotiin, saat luvan poimia talviset luumut. Ojenna kätesi, pelkää hyvää. Puutarha kasvaa ja kääntää selkänsä, kuusten alla on raitoja, tuli etenee pelloilla. Se puhuu paljon, et saa sanoista selvää, kyseessä on maisema. Kottaraiset ovat lähdössä. Kaikki voidaan vielä kääntää ja tehdä niille puhelinlankoja. Pellot palavat varovasti, ettei alla oleva liha kärvenny. Se toivoo että ymmärrät, enemmän kuin kukaan voi
Savupolkuja kukkuloilla, teipinpala anopin suuhun, tuuli on hiustenkuivaaja. Tiedän että ajattelet lumisateesta pelkkää hyvää, puutarhatuolista kasvaa paimenkoira. Se heiluttaa häntäänsä kun palaat kotiin, saat luvan poimia talviset luumut. Ojenna kätesi, pelkää hyvää. Puutarha kasvaa ja kääntää selkänsä, kuusten alla on raitoja, tuli etenee pelloilla. Se puhuu paljon, et saa sanoista selvää, kyseessä on maisema. Kottaraiset ovat lähdössä. Kaikki voidaan vielä kääntää ja tehdä niille puhelinlankoja. Pellot palavat varovasti, ettei alla oleva liha kärvenny. Se toivoo että ymmärrät, enemmän kuin kukaan voi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti